"Kolossa maan sisällä asuu huolettomasti elonpäivistään nautiskeleva hobitti nimeltä Bilbo Reppuli. Mutta kun velho Gandalf valitsee Bilbon mukaansa retkelle 'sinne ja takaisin', edessä onkin lähtö vaarallisille poluille: takaisin pitäisi saada lohikäärme Smaugin ammoin varastama kääpiöiden aarre.
Vaikka vaaroja matkalla riittää, haasteiden keskellä pienestä ja pelokkaasta mutta tavattoman sinnikkäästä hobitista kasvaa todellinen sankari!"
Löysin kirjan koulun kirjastosta ja luin sen takakannen ja jätin ajatuksen kirjan lukemisesta muhimaan.Muutamaa viikkoa myöhemmin löysin sen pokkarina Suomalaisesta kirjakaupasta ja päätin ostaa sen. Minulla ei ollut mitään pohjaa kirjalle, sillä en ollut nähnyt Hobbitti -elokuvia enkä nähnyt tai edes lukenut Taru sormusten herrasta -sarjaa. Tiesin vain nimen Gandalf ja miltä hän suurinpiirtein näyttää. Kaikille Hobitti oli uusi juttu, vaikka todellisuudessa sehän on tullut jo ennen Taru sormusten herrasta -sarjaa.
Heti muutaman sivun jälkeen rakastuin kirjan kerrontatyyliin.Se on jotenki niin hauska ja saa kirjan vaikuttamman siltä kuin sitä luettaisiin lapselle, se jotenkin ihastutti. Bilbo hahmona on hirveän vanhanaikanen ja "hyvin Reppulimainen hobitti" se, miten hän aina murehtii tee- ja ruoka-ajoista oli hauskaa ja siihen oli jotenkin helppo samaistua, eihän suureen seikkailuun voi lähteä tyhjin vatsoin.
Kirja on Bilbon kasvutarina. Bilbo kyllä kasvaa hobbitina, mutta ei välttämättä täysin omasta tahdostaan vaan tilanteiden ja Thorinin pakosta.
Hobitti sai minut taas muistamaan sen, miksi alunperin rakastuin lukemiseen. Se, että tarinassa ei keskeisenä ollut rakkaus ja kolmiodraama oli virkistävää. Hobitti sai minut siirtymään taas niin moneen kertaan luetuista kirjoista, uusiin lukukokemuksiin.
En ole vieläkään nähnyt kaikkia Hobitti -elokuvia enkä yhtäkään Taru sormusten herrasta -elokuvaa, mutta nyt haluaisinkin lukea Taru sormusten herrasta -kirjasarjan ennen kuin näen ne elokuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti